Uutisia
  Freialle SERT SSKY:n erikoisnäyttelystä!
  Vaala sai sinisen nauhan Lahden KV näyttelystä
  15.3. Freia 4 vuotta. Onnea söpölle suklaasilmälle!
  Sivut uudistettu ja saatettu nettiin! Mikäli jossain on toimintaongelmia, olethan hyvä ja otat yhteyttä
  Muistathan katsella kuvagalleriat, paljon uusia kuvia!
  Meillä on salaisuus, jota ei vielä kerrota. ;)

Seuraava tapahtuma:
  19.7. SSKY Erikoisnäyttely // Freia & Vaala

Tärkeimmät linkit
  vaaksi@gmail.com
  Palautelomake
  Webdesign & muuta
  Koirafanitus

Minä ja Vaala Tampereella pentunäyttelyssä vuonna 2008

Olen 21-vuotias tyttö Asikkalasta. Asun tällä hetkellä kaksikerroksisen rivitalon alakerroksessa, yhden huoneen ja tupakeittiön opiskelija-asunnossa. Muutin tänne elokuussa 2008, kun pääsin varasijalta opiskelemaan eläintenhoitajaksi tänne Asikkalaan. Aiemmin olen lähes koko elämäni asunut Joensuussa. Kouluun päästyäni vaihdoin pelkän ammattitutkinnon ryhmästä kolmoistutkintoryhmään, eli tähtäimessä olisi lukiotodistus, lakki ja ammattitutkinto.

Olen jäsenenä seuraavissa yhdistyksissä:
Suomen Kennelliitto
Suomen Buhund yhdistys
Norsk Kennel Klub
Norsk Buhundklubb

Kasvattajakurssin olen käynyt vuonna 2007 marraskuussa, ja saanut sen hyväksytysti läpi. Kennelnimi on suunnitteilla.

Puhelimen, sähköpostin ja Freian sivujen vieraskirjan lisäksi minut saa kiinni myös messengeristä tai Facebookista
Ilmoittelethan messengerissä kuka olet, kun olen hyväksynyt sinut (tai sen yhteydessä). Mikäli haet Facebook-kaveriksi ja esiinnyt nimimerkillä normaalisti, niin muistathan silloinkin kertoa kuka olet. En hyväksy vieraita ihmisiä.
MSN Messenger: latl88sini@suomi24.fi
Facebook-profiili: Sini Korhonen

Buhundit elämässäni
Ensimmäisen kerran elämässäni näin buhundin harkitessani virtuaalisen buhundpennun ostamista virtuaaliseen kenneliini joskus vuoden 2004 tammikuussa. Se oli tiettävästi virtuaalimaailman ensimmäinen buhundpentue ja minä en aiemmin ollut edes kuullut koko rodusta. Ensin minun tietenkin piti lähteä katsomaan millainen tämä ilmestys on, rodusta on hyvä tietää jotain ennen kuin ottaa sellaisen - edes virtuaalisesti. Googlen kuvahaulla löytyi paljon buhundien kuvia ja ensimmäinen toteamukseni oli "Se muistuttaa vähän suomenpystykorvaa...". Sittemmin olen kyllä muuttanut käsitystäni, eihän niillä ole muuta yhteistä kuin kippura häntä, pystyt korvat ja sama roturyhmä.

Päädyin siihen tulokseen, että otan sen virtuaalisen buhundpennun. Tämän jälkeen tietysti seuraa kuvien etsiminen, täytyy löytää paikka joka antaa luvan kopioida kuviaan virtuaalikenneliin. Ensimmäinen vastaan tullut suomalainen paikka oli Maxfrin. Täällä luin koirien luonnekuvauksia (virtuaalisen koiran luonteen olisi hyvä vastata edes jonkin verran rodun perusluonnetta) ja yleisempääkin tietoa rodusta. Buhund rotuna alkoi kiinnostaa ja alitajunnassani se alkoi hitaasti siirtää irlanninsetterin valtapaikkaa silloisena lempirotunani. Laitoin kysymyslistan vieraskirjaan, sain kysymyksiin vastauksen mailiini ja olin täysin myyty.

Vuoden 2004 Lahden KV näyttelyssä tapasin ensimmäisen buhundin "livenä", kyseessä oli Tinka (Vaulartun's Katinka Littis Dotter). Äidin kanssa käytiin katsomassa neitosta, otin siitä muutamia kuvia, ja kotimatkalla sain luvan omaan buhundiin. Buhundin hankkiminen onkin sitten ollut ihan oma lukunsa. Lyhyesti; Ensin haeskelin pentua Suomesta, mutta täältä en saanut koiraa, joten äidin kanssa tultiin siihen tulokseen, että voidaan tuoda buhund Norjasta tai Ruotsista. Otin yhteyttä muutamaan Norjalaiseen kasvattajaan ja vuonna 2005 maaliskuun 16. päivä sain mailia, että Freia oli syntynyt edellisenä päivänä. Aluksi minulla oli toiveissa vaalea pentu, mutta niitä syntyi vain yksi, joka oli jo varattu, joten päädyin ottamaan mustan. Enkä kadu päätöstäni. Freia on maailman suloisin buhund!

Sittemmin, vuonna 2007 joulukuussa, Freia sai pentuja, joista yhden nartun piti jäädä kotiin. Toivoin vaaleaa narttua, mutta sain tälläkin kertaa mustan, sillä yhtään vaaleaa narttua ei syntynyt. Onneksi värillä ei ole niin paljon väliä, joten tuo musta vauva jää ilahduttamaan elämäämme.

Elämäni Koirat (ja kissat)
Elämääni on mahtunut useita koiria, joista ainoastaan nykyiset kaksi ovat olleet täysin omiani. Ensimmäiset vuoteni pelkäsin koiria, mutta se helpotti sitten kun saimme ensimmäisen perheeseen ensimmäisen koiramme vuonna 1999. Ufo on pumin ja japaninpystykorvan roturisteytys, harmaa karvapallo, joka asuu äitini kanssa.
Vuotta myöhemmin löytyi metsästä pieni kissanpentu, joka kävi pikkupentuaikansa kasvamassa ottoemon hoivissa, ja tuli sitten takaisin meille.
Vuonna 2002 siskoni hankki ensimmäisen oman koiransa, hollanninpaimenkoiranartun, jonka nimeksi tuli Fraai. Samana vuonna sain ensimmäisen oman eläimeni, Feun. Feu oli maailman suloisin ja kiltein kissa, joka totteli luoksetulokutsua ja puri ihmisiä nenästä jos he eivät olleet varovaisia. Pari vuotta sitten Feu katosi metsään, eikä sitä koskaan löytynyt.
Feun ja Fraain jälkeen saapui siskolleni toinen pitkäkarvaholsku Masi, joka oli jo aikuinen herra tullessaan.

Tämän jälkeen sisko muutti pois kotoa. Vuonna 2006 Fraai sai pentuja. Fraai oli sijoituksessa, mutta pennut päättivät syntyä niin aikaisin, että ne asuivat aluksi siskoni luona. Itsekin kävin pieniä holskupentuja pari päivää hoitamassa. Tuosta pentueesta siskoni otti pienimmän, värivirheellisen narttupennun, Hyyn. Seuraavana vuonna saapui siskoni laumaan taas uusi jäsen, lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira Suri. Saman vuoden marraskuussa, 7kk ikäisenä, Suri lähti koiraenkeliksi jäätyään auton alle.
Vuoden 2008 alussa sisko kävi Ranskassa ja Sveitsissä hakemassa kaksi Surille sukua olevaa holskunarttua; Maltan ja Jadin, jotka molemmat jäivät sitten siskolleni lauman jatkoksi.

Itselleni vuosi 2007 toi toisen koirani, Vaalan. Lokakuussa Freian kanssa käytiin Norjassa astutusreissulla ja joulukuussa syntyivät pennut, joissa ei paljoa valinnan varaa ollut. Olin halunnut nartun, ja niitä syntyi vain yksi, joten se viimeisenä syntynyt musta kakara jäi emälleen leikkikaveriksi ja vaivaamaan minun päätäni tempauksillaan.
Lauma kasvoi Vaalaakin aiemmin jo vuoden 2006 marraskuussa, kun Firin seuraksi saapuivat pitkäkarvaiset maatiaiskissasiskokset Tiiti ja Vavaenna.
Kesällä 2008 ostin myös pienen akvaarion, joka on tällä hetkellä projektina työn alla. Akvaarioon on tulossa rapuja, mutta tällä hetkellä altaan varaa yksinäinen leväbarbi, josta olen yrittänyt päästä eroon. Leväbarbi on parvikala, ja tarvitsee yli metriä pidemmän akvaarion kuin minulla on sille tarjota. Kala tuli ostettaessa akvaarion mukana, ja on nyt siirtänyt sisustusprojektiani olemassaolollaan.
Tällä hetkellä meitä on siis kaksi koiraa, kolme kissaa, akvaario ja kaksi rotta. Selvää on, että ainakaan kissoja ei tämän enempää ole tulossa. Koirienkin kanssa täytynee vähintään pari vuotta odotella, ennen kuin alkaa edes harkita kolmatta. Silloin näkee hieman paremmin, mihin koulu johtaa.

Olen myös tutustunut jonkin verran metsästyskoiriin äitini entisen miesystävän koirien kautta. Sitä kautta olen tutustunut kahteen karjalankarhukoiraan, jämtlanninpystykorvaan ja hurmaavaan suomenajokoiranarttuun, joka katosi alle vuoden ikäisenä, ja löytyi vuotta myöhemmin.

Paljon olen oppinut myös kavereiltani. Heidän kauttaan olen tajunnut etsiä tietoa koiran elekielestä, koulutustavoista ja asiasta jota kutsutaan johtajuudeksi, ja jota ei tutkimusten mukaan ihmisen ja koiran välillä edes esiinny.
Koulun kautta olen päässyt myös kuuntelemaan luennon koirien ruokinnasta ja käyttäytymisestä. Nyt en valitettavasti luennoitsijan nimeä muista. Luento oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen, ja tuli siellä myös uusia asioita, vaikka monet käsitellyistä jutuista tiesin jo ennestään.
Luen ja hankin mielelläni uutta tietoa, ja toivottavasti pääsen tulevaisuudessa kuuntelemaan muittenkin ammattilaisten luentoja tai käymään jotain kursseja.